Syvä Iskumme on, viha VOittamaton,
meill' armoa ei, kotiMAatA.
Koko onnemme KAlpamme KÄrjessä on,
ei RIntamme HEltyä saata.
SotaHUUtomme HUrmaten maalle soi,--
mi KAtkovi KAhleiTANsa.
:,: Ei Ennen Uhmamme UUpua voi,
kuin VApaa on SUOmen KANsA. :,:

Kun painui päät muun kansan, maan
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks aatos ylpeä, pYhä:
Me nousemme kostona KUllervon,--
soma on sodan KOHtalot koittaa,
:,: satu uusi nyt Suomessa SYNtyvä on,
se kasvaa, se RYNtää, se voittaa. :,:

Häme, Karjala, ViEnan RAnnat ja maa,
yks', SUuri on Suomen valta,
sen aatetta Ei väkiVOimat saa
pois POhjolan taivahan alta,
sen LEijonaLIppua jääkärien--
käsiVArret JÄntevät kaNtaa
:,: yli PAuhun kENttien HUrmeisten
päin NOUsevan Suomen rantaa. :,: