Kuulkaa korpeimme kuiskintaa! Jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot: koskien ärjyt ja surkeat suot; :,: MEIdänpä VApautta vaarat on nää! MEIdän on LAulua LAHtien päät! Meille myös kevätkin KEIjunsa toi: RAStas ja metso täälläkin soi. :,: Taival lie HANkala Olkoon vaan! Luonto lie kitsas Siis kilpaillaan! Kolkassa SYnkeän SYntymämaan pirttimme piilköhöt paIkoIllaan. :,: VAInojen VIRmat Oi vaietkaat! RAPparit, ryöstäjät kaIjoTkaat! Miekkaa ei tarvis TARmoa vaan PUOlesta HENgen ja HEImon ja maan!:,: Nosta jo rintaasi uskonto uus'! Taannuta TAika ja vaNhoillisuus! Maamies, MUista, miss' Onnesi on: riihesi rikkaus riippumaton! :,: Kainuhun kansa, ah, Arpasi lyö! MIssä on RYHtisi, KUNnia, työ? MeIdän on uuDESta LUOtava maa! RAUkat vain MENköhöt MERten taa! :,: [Sanat vm. 1911 Ankara, ankara täällä on työ pitkä on talvi ja valju on yö - Miehiset miehet ja naiset, hei: meillä ei vaikerrus kuulu, ei! Taival lie hankala - olkoon vaan! Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan! Kolkassa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan. Wainojen virmat - oi vaietkaat! Rapparit, ryöstäjät - kaijotkaat! Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan puolesta hengen ja heimon ja maan! Hammasta purren ja parkumus pois! Wierasko voimamme korvata vois? Tänne ne sortuis' tuskahan työn, tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot koskien ärjyt ja surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien pää! Meille myös kevätkin keijunsa toi: rastas ja metso täälläkin soi. Meidänpä karhuja kaikuvi maa, suksemme suihkivat tanhutten taa, Meidän on kaikki, jos meidän on työ: Nälkälän rahvas, äl' aarteitas' myö! Kosta sun kolhusi, koeteltu mies! Irroita itse sun kohtalos' ies! Näytä nyrkkiä maailmalle, keksi keinosi orjuudelle (alk.orjuuttajalle)! Nosta rintaasi uskonto uus'! Taannuta taika ja vanhoillisuus! Maamies: muista miss' onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton! Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunniatyö? Meidän on uudesta luotava maa! Raukat vain menköhöt merten taa!]